Huh, jo kirjoittaessani otsikon tulee hikinen olo. Ahdistaa. Tunne, että taas pitää suorittaa jotain, olla jotain muuta kuin on, pyrkiä kohti parempaa, eheämpää, viisaampaa. Mieleen nousee kuva valkoisiin pukeutuneesta, autuaallisen näköisestä, täydellisen tyynestä hahmosta, jota maailman murheet eivät enää kosketa. Ei tunnu kutsuvalta. Elämä on muutosta, pysähtyessään siitä tulee sameaa ja haisevaa kuin seisova vesi. Jos on valmis ja perillä, voi mennä arkkuun.
Sanaa käytetään paljon ja usein ihailevaan, hieman ylöspäin katsovaan tapaan. Miksi me ihmiset tarvitaan tällaista termiä ja ilmiötä kuin valaistuminen? Miksi siitä puhutaan, mihin sitä tarvitaan? Minun mielessäni sanaan sisältyy erillisyys ja halu olla parempi kuin toiset. Siitä tulee aika ikävä olo. Henkisyyden pitäisi kaiketi olla suvaitsevaa, laajasti ihmistä ja elämää ymmärtävää suhtautumista, johon ei kilpailu paremmuudesta kuulu.
Koska maailmalta kyseleminen ei johda omaan totuuteeni, suljen silmäni ja alan hengittää itseäni yhteyteen. Kysyn Häneltä, joka tietää ja kirjoitan tietoisuudenvirtaa.
Vain yksi on tärkeää – yhteys tosiminään ja laajentuneeseen tietoisuuteen. Yhteyttä elämään vailla illuusioiden suttuista seittiä. Se on sitä, että olet aito ja rehellinen, oma itsesi. Et teeskentele tai esitä kypsempää kuin olet. Jos yrität olla jotain muuta kuin olet, putoat varjojesi viidakkoon. Olla oma itsensä sellaisena kuin on, tässä hetkessä, sitä voisi kutsua valaistumiseksi, jos sitä sanaa haluaa käyttää.
Tärkeää on yhteys universaaliin rakkauteen ja tyyneyteen, joka kasvaa sisälläsi, kun hiljennyt. Riippumatta siitä, minkä kaaoksen keskellä olet ja miten kaukana olet täydellisyydestä. Se on sinussa olevaa rakkaudellista valoa, johon mahtuvat kaikki pimeydet. Se ei vaadi sinua pyrkimään mihinkään tai tulemaan miksikään. Juuri nyt, juuri tässä hetkessä, juuri näin keskeneräisenä olet yhteydessä, olet täydellinen sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse muuttua miksikään. Yhteys ravitsee, rauhoittaa, rentouttaa. Jännitykset laukeavat. Elämä on hyvää näin. Sinä olet hyvä näin.
Ja kun putoat pois yhteydestä, sekin on hyvää. Elämää, joka kasvaa, supistuu, muuttuu, nousee ylös ja laskeutuu alas. On ristiriitaista. Pitää sisällään kaiken: kivun, vaillinaisuuden, täydellisyyden, epätäydellisyyden, hyvyyden ja pahuuden. Kaikki on hyvää sellaisena kuin on. Suurenmoista, monenlaista elämää koko kirjossaan.
Anna sen, mitä syvimmässäsi olet, ilmentyä. Tulla todeksi. Se on elämäsi taideteos, kaikkine särmineen ja rosoineen. Valaistumista? Ainakin aitoa. Elävää. Totta.
Anne